Päättyy yö, aamu saa, uusi päivä kun kirkkaana koittaa. Sulle oi, kotimaa, sävel kaunehin tuulessa soittaa.

Rakastan elämää, joka uutena aamussa aukee. Rakastan elämää, joka uupuen illassa raukee.

Kirkkahin päivä ei aina parhainta loistetta suone, unelmain usein vei, eikä ystävä lohtua tuone.

Rakastan elämää, joka kyynelten helminä hohtaa, rakastan elämää, joka myrskyihin tietäni johtaa.

Jäänyt on päivän työ, ilta varjoja tielleni siirtää. Kaupungin sydän lyö, valot laineille siltoja piirtää.

Rakastan elämää, joka nuoruuden haaveita kantaa. Rakastan elämää, joka muistojen hetkiä antaa.